Utrecht

On lokakuun 1. päivä, joten ilmeisesti kausi 12-13 on nyt ilmeisesti paketoitu ja uusi kausi lähtee käyntiin jossain vaiheessa. Kilpailuiden osalta mennyt kausi tuli päätökseen viikonloppuna, kun kävin juoksemassa Hollannissa perinteisen 10 kilometrin Singelloop Utrecht-maantiekilpailun. Singelloop Utrecht on yksi Hollannin vanhimmista maantiejuoksukilpailuista, sillä kyseinen tapahtuma oli ensimmäisen kerran järjestetty jo vuonna 1925. Tänä vuonna osallistujia tapahtumassa oli peräti yli 10 000. Utrechtista tuliaisena oli aika 31.00 ja kipeytynyt akillesjänne.

IMG_0175

Kilpailu ja järjestelyt olivat Utrechtissa aivan huippuluokkaa. Organisaatio toimi moitteettomasti ja meistä kilpailijoista pidettiin todella hyvää huolta. Suomessa tällaisesta toiminnasta voi vain haaveilla. Onneksi aina voi ottaa lentokoneen alle ja lennähtää hieman etelämmäksi, sinne, jossa urheilijoita osataan arvostaa hieman eri tavalla. Reissu oli todella silmiä avaava ja osoitti sellaisia asioista joista huomaa kuinka jälkeenjääneitä olemme suomalaisessa kilpailutoiminnassa ja urheilijoiden arvostamisessa.

Kilpailu itsessään ei mennyt aivan odotusten mukaan. Etukäteen tiesin olevani erittäin hyvässä kunnossa ja ajattelin, että huippuolosuhteissa n. 30 minuutin aika ei olisi mikään mahdottomuus. Kilpailupäivä kuitenkin valkeni erittäin tuulisena, joka sitten tuli verottamaan juoksijoiden aikoja isolla kädellä. Startti oli todellinen painiottelu, sillä porukka ahdettiin ahtaalle kujalle todella tiiviisti. Tämä johti siihen, että kilpailun alku oli todellista pikajuoksua, kun porukka haki paikkaansa. Itse sain kuitenkin suhteellisen maltillisesti aloitettua ja suuremmilta höntyilyiltä vältyttiin.

Kaikki meni suhteellisen mukavasti puoleen matkaan asti, jonne tulin väliajassa 15.12. Sitten alkoivat kuitenkin ongelmat. Jo useamman viikon hieman vihoitellut akillesjänne alkoi ilmoitella itsestään pahasti ja juoksu meni ns. nilkuttamiseksi ja vauhti alkoi tippua, samalla kun tuulikin alkoi kääntyä vastaiseksi. Mielessä kävi jo keskeyttäminen, mutta kovalla taistelulla jatkoin kuitenkin matkaa. Sekin antoi tsemppiä, kun porukkaa riitti koko ajan ympärillä, joten yksin ei tarvinnut matkaa tehdä. Viimeiselle kilometrille jalan tuntemukset hieman hellittivät ja sain sen verran vauhtia kiristeltyä, että sain sen juostua jonkin verran alle kolmen minuutin. Muutaman juoksijan kanssa oli kovaa vääntöä sijoituksista, joten siitäkin sai hieman lisää boostia loppuun.

Maalissa mieleen hiipi iso pettymys ja huoli jalan tilanteesta. Ilman akillesjänteen kipuja olisi ollut mahdollisuudet n. 30.30 aikoihin, joka olisi ollut noissa oloissa jo erittäin hyvä suoritus, sillä muutkin kärkimiehet jäivät omista parhaista tuloksistaan reilusti. 6-9km väli kesti aivan liian pitkään ja kilometrit painuivatkin 3.15:n huonommalle puolelle.

Tarkoituksenani oli joka tapauksessa huilata kilpailun jälkeen jonkin aikaa, joten suunnitelmat eivät ainakaan tämän viikon osalta muuttuneet. Akillesjänteeseen liittyvien vaivojen kanssa saa olla aina tarkkana, ja etenkin kun toinen jänne on jo allekirjoittaneelta leikattu. Nyt vaan hieman huilia ja hoitoa koivelle, niin pääsee taas jossain vaiheessa takaisin sorvin ääreen.

Kiitokset Jannelle matkaseurasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.