Leikkaukseen

Tähän on nyt tultu, eli leikkauspöytä odottaa meikäläistä. Akillesjänne ei siis parantunut toivotulla tavalla levolla, ja melkeinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi puhdistusleikkaus. Viikko sitten tiistaina kävin Räsäsen Ilkan luona Helsingissä näyttämässä jalkaa ja todettiin jalan vaativan puukkoa, kun kerta ei parin kuukauden huili ole tuottanut tulosta.

Ilmeisesti siis pitkittynyt tulehdus on muodostanut akilleeseen kiinnikkeitä, jotka aiheuttavat siellä kipua ja ylläpitävät tulehdusta. Arvioksi lääkäri heitti, että kaiken mennessä nappiin voisin päästä aloittelemaan kevyttä juoksua 5-6 viikossa leikkauksesta. Eli leikkauksen ollessa 20. päivä maaliskuuta Helsingissä, voisin päästä kokeilemaan juoksua joskus toukokuun alkupuolella. Sittenpähän sen näkee toukokuussa, että totetutuuko tuo arvio, nimittäin tässä on näinä viime kuukausina oppinut olla tekemättä hirveän suuria suunnitelmia etukäteen.

Sen voi nyt jo sanoa, että kesä jää meikäläisen osalta aikalailla torsoksi, ja tuskin tulen juoksemaan kisoissa kesällä. Tilanne olisi hieman erilainen, jos olisin saanut talven aikana edes jotenkin treenatuksi, mutta nyt kun kasassa on lokakuusta lähtien n. 3 täyttä harjoitusviikkoa, niin siitä tilanteesta on aika vaikea lähteä kisoja juoksemaan. Ehkä myöhemmälle syksyyn voisi sitten keksiä jotain tavoitetta, jos käy niin iloisesti, että pääsen toukokuusta asti treenailemaan. Edelleen on kaikesta huolimatta ensi vuoden koti EM-kilpailut on mielessä, vaikka ei nämä vaivat ainakaan yhtään helpota sinne valmistautumista. Ensi vuonna saa siis aikalailla kohennella ennätyksiään, jos meinaa kisoihin nousta, mutta eipä tässä kannatta vielä kirvestä heittää kaivoon.

Kieltämättä on ollut todella tuskaista seurailla televisiosta ja paikan päältä kun toiset kisailevat hallissa täyttä päätä, samalla kun itse suurinpiirtein juuri ja juuri pystyy kävelemään kipujensa kanssa. Varsinkin henkisesti on ollut todella raskasta, mutta ei auta muu kuin ottaa tämä vahvistavana kokemuksena ja katsoa positiivisesti tulevaan. Tämän jälkeen osaa kyllä arvostaa jo sitä, että saisi edes juosta ilman minkäänlaisia kivun tuntemuksia. Onneksi vielä on toivottavasti paljon juoksuvuosia edessäpäin ja eiköhän tässä vielä ihan tarpeekseen saa tietä ja rataa kuluttaa!

Mutta palaan asiaan parin viikon päästä kunhan olen leikkauksesta selviytynyt.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.