Kalevan Kisat – done

Oman kauteni pääkilpailut, Kalevan Kisat, miteltiin viikonloppuna Kuopiossa. Matkavalinnaksi osui tällä kertaa kymppi. 25:n Väinölänniemellä raastetun kierroksen jälkeen kaulaani ripustettiin pronssinen SM-mitali, ensimmäinen laatuaan Kalevan Kisoissa. Kisa juostiin päätöspäivänä sunnuntaina päiväsaikaan, joten näinä helteisinä aikoina luvassa oli kuuma kyyti. Ilmeisesti lämpötila oli n. +26 astetta ja ilman kosteusprosentti oli melko korkea. Se ei kuitenkaan omaa menoani sen enempää haitannut, sillä olin asiaan jo henkisesti varautunut. Aika toki jäi huomattavasti oikeaa kuntotasoani heikommaksi ja ennätys jäi tekemättä, mutta ihan hyvä näinkin.

Kilpailua ennen oli Mannisen Henrin ja Jokisen Tuomaksen kanssa puhetta vuorovedosta, ja että lähtisimme vetämään 70-71 sekunnin kierroksia. Taktiikka meni aluksi hieman sekaisin, sillä Lewis päättikin aloittaa ajateltua hitaampaa. Vauhti oikeastaan oli välillä suunniteltua hitaampaakin, mutta kyllä siinä alkoi huomata, että ehkä meistä ei ole vetämään tuota ajateltua vauhtia. Lewisin hieman irrottua porukastamme aloitimme vuorovedon, mutta kierrokset painuivat noin 72-73:een. Tässä vaiheessa porukassa oli minä, Tuomas, Henri, Willy, Anders sekä Måre.

Puoleen matkaan taisimme tulla jonkin verran yli viidessätoista minuutissa. Vauhti pysyi vielä jonkin matkaa kunnes alkoi porukkamme vauhti hidastua, ja vetomiehiä ei oikein tahtonut löytyä. Jopa Willykin kävi hieman vauhtia jarruttelemassa kärjessä, kun meno ei kenellekkään maistunut. Tämähän sopi hänen seuratoverille Andersille, jonka kirikyky oli kaikkien tiedossa. Itselläkin alkoi olla siinä vaiheessa jo vähän vaikeaa, ja sain siinä hieman vedettyä happea. Näillä seuduilla kilometrit painuivat runsaasti yli kolmen minuutin, joka sitten näkyi loppuajassa selvästi.

Aivan loppuun en halunnut ratkaisua jättää, joten aloitin oman pitkän kirini hieman ennen viimeisen kilometrin käynnistymistä. Se tuottikin tulosta siinä määrin, että Willy putosi kyydistä. Vielä yritin löytää uutta vaihdetta viimeiselle kierrokselle lähdettäessä, ja se riitti tiputtamaan Henrin kyydistä, mutta Anders pysyi mukana takiaisen lailla. Niinhän siinä lopulta sitten kävi, että Länkenin mies pisti maalisuoralla vilkun päälle ja otti hopeisen mitalin. Kaikkeni lopussa kyllä yritin, mutta 2.43:n viimeinen kilometri ei hopeaan asti aivan riittänyt tällä kertaa. Oma viimeinen kierroskin oli n. 60 sekuntia. Aikani oli lopulta 30.07,49 eli viitisen sekuntia jäin viime vuotisesta ennätyksestäni. Optimioloissa aika olisi voinut olla jotain aivan muuta, mutta se jää vain spekuloinniksi.

Kilpailun taso oli aivan kelvollinen verrattuna edellisten vuosien tasoonkin, eikä ajat painuneet aivan törkylukemille, vaikka vanhoja aikoja muistelevilla nouseekin karvat pystyyn nykytasosta. Sille ei vaan voi mitään, että taso on tämä mikä on, eikä enää liukuhihnalta juosta niin vain kymppiä 28 minuuttiin 25 asteen helteestä huolimatta. Ei asiat keskustelupalstoilla ja lehtien tekstaripalstoilla voivottelemalla parane, vaan asioille voitaisiin tehdäkin jotain. Tosiasia on vain se, että tästä vähäisestä juoksijamäärästä on vaikea saada samanlaista tason laajuutta aikaiseksi kuten oli vaikkapa 70-luvulla.

Omalta kohdaltani kausi on ollut varsin hyvä mitalien valossa; kaksi henkilökohtaista pronssia, viestihopea sekä joukkuekulta. Kuitenkin ajat tonnivitosta lukuunottamatta ovat olleet pettymyksiä itselleni. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että olen nyt saanut tehtyä edes kohtalaisen näköisen kesäkauden, ja murtautuminen suomalaisen kestävyysjuoksun kärkeen on tapahtunut. Eteenpäin on siis menty, ja tästä on mukava jatkaa uraa kohti uusia tavoitteita.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.