Home sweet home

IMG_4310Mies on palannut pari päivää sitten kotimaahan. Leirin viimeiset pari viikkoa vietin Ballaratin kaupungissa noin 100km päässä Melbournesta. Siellä jatkoimme harjoittelua lähes normaaliin tahtiin ja reissun päätti Tasmanian Hobartissa juostu ”Hobart Run The Bridge” maantiekymppi. Ballaratissa mukana olivat meidän ryhmästämme enää vain 4 eurooppalaista sekä muutama japanilainen juoksija. Tälläkin porukalla saimme kuitenkin treenattua oikein hyvin ja laadukkaasti. Kertaalleen kävimme myös Melbournessa tekemässä harjoituksen nurmiradalla, jossa paikalla oli myös paikalliset Melbourne Track Clubin juoksijat sekä päävalmentaja Bideau.

Seitsemän viikkoa Australiassa vierähti nopeasti ja oli oikein mukava palata takaisin kotinurkille. Olosuhteiden puolesta sinne olisi voinut pidemmäksikin aikaa jäädä, mutta muut tekijät vetivät jo Suomessa puoleensa. Mitä tästä reissusta jäi sitten käteen? Kuten jo ennen leiriä totesin, niin lähdin Australiaan hakemaan uusia ideoita ja virikkeitä harjoitteluuni sekä kovaa harjoitusseuraa. Noiden seitsemän viikon jälkeen voin sanoa, että kaikki nämä tavoitteet toteutuivat reissun aikana.

Harjoitusseura oli tosiaankin kovaa luokkaa. Tämän reissun ansiosta sain läheltä todistaa kuinka valkoihoisten juoksijoiden parhaimmisto oikein treenaa. Seura saattoi olla välillä ehkä liiankin kovaa omaa harjoitteluani silmällä pitäen; joissain treeneissä jouduin aloittamaan hieman liian lujaa, mikä johti muutamaan ei niin optimaaliseen sessioon. Kuitenkin harjoitukset menivät pääsääntöisesti oikein hyvin ja Australian teitä tuli kulutettua yli tuhannen kilometrin verran. Tykästyin myös valmentaja Nic Bideaun metodeihin ja joitain viilauksia tähän suuntaan tulemme valmentaja Tuomon kanssa tekemään harjoitteluuni.
12695003_940246789357872_5125725379290482524_o Reissun päätti Tasmaniassa juostu maantiekisa. Viivalla oli kova rivi ukkoja, heistä nimekkäimpänä Australian kestävyysjuoksun kaikkien aikojen kovin tekijä Craig Mottram. Hän ei kylläkään kisan ennakkosuosikkeihin lähtökohtaisesti kuulunut, vaikkakin Rion olympiamaratonista hän haaveilee. Kilpailun reitti kulki nimensä mukaisesti yli Hobartin kahteen osaan jakavan ison sillan.

Startti kisaan oli jo aamulla kello 7.30. Enpä ollut aiemmin näin aikaisin juossut kilpaa. Se ei suuresti itseäni haitannut, sillä matkalla kaikki kovemmat treenit oli tullut tehtyä heti aamusta. Matkaan lähdettiin 4 minuuttia ja 4 sekuntia (miesten ja naisten reittiennätysten ero) naisten eliittijoukon perään, sillä kilpailussa oli tarjolla lisärahapalkintoja ensimmäisenä maalilinjan ylittäjälle. Juoksu tuntui alkumatkasta ihan hyvälle, ja olinkin ensimmäiset vajaat 3 kilometriä kärkijoukon mukana. Vaikeudet alkoivat, kun porukan vauhti kiihtyi hieman ennen ensimmäistä jyrkkää ylämäkeä. Tästä alkoikin yksinäinen taivaltaminen loppuun saakka. Reitti oli melko vaihteleva ja sisälsi useamman tiukan ja pitkän ylämäen, joiden jälkeen oli vastapainoksi tarjolla mukavaa alamäkeä. Loppuaika maalissa oli 30.35 ja sijoitus 7. (Tulokset). Ei voida puhua siis mistään kovin nopeasta reitistä, mutta eipä tuohon aikaan silti kovin tyytyväinen voi olla. Kisaa ennen arvelin jaksavani juosta mäet hyvin, sillä reissulla olin niitä paljon tehnyt, mutta eipä tällä kertaa hirveästi paukkuja ollut.

Maaliintulon jälkeen päällimmäisenä tunteena oli toki harmitus, sillä olin ajatellut juoksevani huomattavasti kovempaa. Ilmeisesti kropassa oli vielä hieman väsymystä kovan harjoittelun jäljiltä; en ole koskaan harjoitellut yhtä kovaa ja paljon kuin nyt. Pitää siis pitää pää kylmänä ja jatkaa työntekoa kohti kautta, tulosta tulee jossain vaiheessa aivan varmasti. Kisan voittajaksi juoksi Australian Liam Adams reittiennätystä sivuavalla ajalla 29.03 ennen Michael Shelleytä ja Mottramia. Se on kyllä todella kovaa kyytiä tuolla reitillä! Kaikki kuusi edellä ollutta juoksijaa olivat kovia menijöitä, mutta mielelläni olisin pystynyt heitä paremmin haastamaan.

Suomeen sain siis palata oikein hyvillä mielin. Takana on urani onnistunein harjoitusleiri ja ylipäänsä koko harjoituskausi on mennyt tähän mennessä paremmin kuin koskaan aiemmin (koputtaa puuta). Näin asioiden täytyykin edetä, jotta pääsen ensi kesänä Amsterdamin EM-kilpailuissa juoksemaan.

Minun hallikauteni on tällä kertaa yhden kilpailun mittainen. Näillä näkymin minut nähdään siis lähtöviivalla Tampereen SM-halleissa ensi viikolla. Siellä sitten lähdetään kirkastamaan viimevuotista hopeaa 3000 metriltä.

3 thoughts on “Home sweet home

  1. Isolla kiinnostuksella olen seurannut Australian leirisi kuulumisia. Upeaa, että reissu meni nappiin. Nyt sitten jännätään, josko leirin anti panisi liikettä töppöseen jo Tampereen SM-halleihin. Tärkeintä tietysti on, että leiri antoi hyvät pohjat kesän koitoksiin. Niin, ja!…Näinköhän meinaat kokeilla puolimaratoniakin keväällä? Terveisin: Matti Halmeaho

    1. Moi! Näillä näkymin en vielä keväällä puolikasta juokse. Tähtäin on alittaa EM-raja edelleen kympillä. Puolikas kyllä kiinnostaisi itseäni juosta, mutta ehkä sen aika on syksyllä/ensi vuonna sitten.

      1. Uskon, että tuo ratkaisusi on viisas. Onhan suuri vaara, että kova puolikas ratakauden kynnyksellä voi pilata kaiken. Syksyllä on tosiaankin tilaa sellaisen ”kokeiluun” paremmin. Tsemppiä vaan kovasti jatkoon! Matti Halmeaho

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.