Cheboksary

Viikonloppu vierähti Superliigan merkeissä Volgan rannalla Cheboksaryssä, Venäjällä. Suomen visiitti ylimmälle tasolle jäi jälleen kerran yhden vuoden mittaiseksi ja tie vie takaisin Ykkösliigaan. Ensi vuonna joukkuemestaruuskisoja ei järjestetä EM-kisoista johtuen, joten kahden vuoden päästä kilpaillaan seuraavan kerran näissä merkeissä. Tuloksellisesti reissun anti itselleni oli laimea. Kilpailun taktisesta luonteesta, keliolosuhteista ja etenkin juoksijan heikkoudesta johtuen jäin kauas huippusuorituksesta. Sijoitus kahdentoista kilpailijan joukossa oli yhdestoista ja loppuaika mitätön 14.44,08. Valko-Venäjän juoksijan kykenin sentään pitämään selkäni takana, mutta asteen verran itseäni kovempia juoksijoita en pystynyt haastamaan. Kilpailun voittoon kiri lopulta Ranskan Mourad Amdouni ajalla 14.04,63.

Lauantaiksi osui +30 asteen hellelukemat sekä varsin navakka tuuli, jotka tekivät vitosen juoksemisesta tuskaista. Koko alkukesän viileät säät eivät ainakaan helpottaneet tällaisiin olosuhteisiin totuttautumisessa! Startti osui vielä keskelle päivää, joten aurinkokin paistoi täydellä tehollaan. Ennätykseen ei olisi ollut tuossa kelistä johtuen mahdollisuutta, vaikka kilpailussa olisikin pidetty enemmän vauhtia ja itselläni olisi ollut paras mahdollinen päivä.

Kropassa ei ollut missään vaiheessa hyvää tuntumaa ja askel oli raskas. Vauhtikaan ei ollut alussa mitään erityisen kovaa, mutta olin pahasti helisemässä. 3km kohdilla aloin jäämään letkasta, ja loppu oli yhtä tuskien taivalta. Harvoin on kieltämättä kisassa tuntunut noin pahalta. Viime kesäinen Kalevan Kisojen kymppikin oli helppoa tuohon verrattuna! Ei siellä esim. Norjan ja Saksan kavereillakkaan edessäni helppoa ollut, mutta en saanut mitenkään kiristettyä vauhtiani, jotta olisin heidät voinut tavoittaa. Ilmeisesti lämpöhalvauskaan ei ollut kovin kaukana, sillä kilpailun jälkeen sain jonkinlaisen kylmyyskohtauksen pariin otteeseen. Olotila kuitenkin parani nopeasti, kun sain levättyä ja juotua nestettä. En tiedä miten tuollaiseen kuntoon päädyin, koska omasta mielestäni olin juonut ennen kisaa tarpeeksi. Yritin myös pysyä mahdollisimman pitkään varjossa ja verrytellä normaalia vähemmän. Juoksun aikana suunnitelmissa oli käyttää juomapistettä viilennykseen. Tämä suunnitelma kariutui kuitenkin siihen, että tarjolla oli vain korkki kiinni olevia vesipulloja…

Matkan saaliiksi jäi siis lähinnä tieto siitä, että tekemistä vielä riittää. Onnistuminen olisi ollut itseluottamuksen kannalta tärkeää, mutta sitä ei tällä kertaa tullut. Tilanne Suomen mieskestävyysjuoksussa on suoraan sanottuna surkea, ja ei tällaiset esitykset paljoa sen kuvaa paranna katsojien silmissä. Jotain tarvitsisi tehdä, mutta mitäs teet, jos ei ole juoksijoita. Onneksi kuitenkin nuorissa on vielä potentiaalisia kavereita tulossa, näistä pitää vain pitää hyvä huoli.

Kauden on kaikesta huolimatta jatkuttava. En valitettavasti starttaa vielä Paavo Nurmi Gamesissa, vaikka siellä hyvä vitosen kisa olisi tarjolla. Sen sijaan juoksen lauantaina Jämsän kestävyyskarnevaaleilla 1500m:iä. Viime kesäisen 3.46-tasoista suoritusta tuskin on vielä tässä vaiheessa luvassa. Jos pystyisin juoksemaan urani toiseksi parhaimman ajan, eli alle 3.54, olisin tyytyväinen. Jämsän jälkeisenä viikonloppuna on tarjolla sitten SM-viestit Seinäjoella. Siellä juostavista matkoista ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta hyvin todennäköisesti edessä on 800m+1500m -yhdistelmä. Viestien jälkeen on pidettävä pieni harjoittelujakso, jotta ennätykset saisivat loppukaudesta kyytiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.