Eurooppaa ristiin rastiin

Tervehdys Italiasta! Olen ollut täällä Rooman lähistöllä Ostiassa harjoittelemassa helmikuun 20. päivästä asti ja reissua on jäljellä vielä vajaan viikon verran. Viime kuulumisten jälkeen olen ehtinyt pari kertaa laittaa numerolapunkin rintaan, sillä juuri ennen tänne tuloa kävin Pohjois-Irlannissa juoksemassa Armaghin katuvitosen (tulokset) sekä viime viikonloppuna Manchesterissä Trafford 10k -katukympin (tulokset). Kisat olivat ensimmäiset varsinaiset startit sitten viime elokuun alun, joten tässäkin mielessä oli mukava päästä taas tosimielessä lähtöviivalle.

Armaghin reissu oli omaa kisasuoritustani lukuunottamatta hieno kokemus. Järjestelyt toimivat erinomaisesti, paikalla oli tasokas osallistujakaarti (77 miestä alle 15min!) sekä tapahtuma itsessään oli tunnelmaltaan ainutlaatuinen. Kiitokset vielä matkan järjestelystä Juha ”Hell” Hellstenille, jolle on vuosien saatossa kehittynyt hyvät kontaktit kisajärjestäjän suuntaan! Aikani kilpailussa oli lopulta siis 14.28 ja sijoitus joukon jatkona 30. Juoksu oli vielä varsin tahmeaa ja vitosen kilpailuvauhti oli kieltämättä hieman hakusessa. Jouduin aloittamaan kisan melkein ”urku auki”, jotta pääsin hyville tarkkailuasemille lähtöruuhkan jälkeen (ensimmäinen km ehkä n. 2.47-48). Tämä kova aloitus ja vitosen kilpailuvauhtisten harjoitusten vähäinen määrä näkyi sitten kilpailun loppuvaiheissa, jolloin jouduin tyytymään vain kärkimiesten kantapäiden katseluun ja taistelemaan hieman huonommista sijoituksista. Startti toimi kaikesta huolimatta erinomaisena kilpailunomaisena harjoituksena ja teki varmasti hyvää jatkoa ajatellen!

Pohjois-Irlannista suuntasin vielä viikonlopuksi Suomeen, jonka jälkeen pakkasin laukut ja lensin tänne Italiaan. Rooman lentoasemalta noin 15 kilometrin päässä sijaitseva Ostia on ollut aiemmin melko suosittu harjoittelukohde suomalaisten kestävyysjuoksijoiden keskuudessa, etenkin ex-kestävyysjuoksujen päävalmentaja ja Kariline-tallin johtohahmon Kari Sinkkosen aikakausilla. Olin kuullut paikasta hyvää palautetta Coach-Tuomolta, joten päätin lähteä itse tarkistamaan Ostian harjoitusolosuhteet. Valittamista ei ole ollut, sillä Castel Fusanon mäntymetsän monipuoliset reitistöt ovat tarjonneet kelpo olot juoksuharjoitteluun. Suhteellisen vasta uusittu Stella Polaren stadionin kenttä oli myös positiivinen yllätys, eikä siinäkään ole ollut valittamista. Mäkijuoksuun itse Ostiassa on suhteellisen rajalliset mahdollisuudet, mutta paikallisjunalla pienen ajelun päätteeksi sellaisiakin löytää varsin näppärästi.

Harjoituksellisesti leiri on mennyt hyvin. Ensimmäisen viikon tein suhteellisen perustreeniä ja toinen viikko ennen meni osittain kisaan kevennellessä. Toiselle viikonlopulle oli siis ohjelmassa jälleen visiitti sateisille saarille, tällä kertaa Manchesteriin. Kisana oli Trafford 10k, Partington nimisellä esikaupunkialueella. Paikka sijaitsi lähellä Manchesterin lentoasemaa, joten sinne oli varsin näppärä mennä. Viime vuonna kisassa juostiin isolla joukolla 29-30 minuutin väliin, tosin reitti oli mitattu noin 150 metriä lyhyeksi. Se ei poista sitä, että kisa oli tuolloinkin tasoltaan sopiva ja tämä houkutti minutkin täksi vuodeksi mukaan. Olin itse asiassa tällä kertaa kisan ainoa ulkomaalainen osallistuja, parina viime vuonna paikalla on ollut ainakin muutama ruotsalainen juoksija.

Kisapäivänä odotti aikainen herätys, koska starttipistooli pamahti jo puoli kymmeneltä aamulla. Reitti oli lupauksien mukaisesti tasainen ja se kiersi yhtenä lenkkinä keskellä brittiläisiä peltoalueita. Säätila oli perinteinen brittiläinen eli vettä tuli reilusti koko kilpailun ajan, mutta onneksi tuuli ei merkittävästi häirinnyt juoksua. Kisan ennakkosuosikki ja ylivoimainen voittaja (ajalla 28.55) Chris Thompson karkasi heti startista omille teilleen ja toiset jäivät ratkomaan muut sijoitukset. Mies valmistautuu huhtikuun loppupuolella järjestettävälle Lontoon Maratonille ja näyttäisi kuntokin olevan ihan kohdillaan.

Itse yritin aloittaa hieman varovaisemmin kuin Armaghissa ja tyydyin tarkkailemaan pari ensimmäistä kilometriä, vauhdin ollessa silti alle 3min/km. Tuohon noin puolen tunnin vauhtiin muodostui hyvä porukka, jossa taitoimme lopulta lähes koko matkan. Muutamia liian kovaa aloittaneita tuli toki selkä edellä kisan edetessä vastaan. 5 kilometrin merkille tulin noin ajassa 15.08, joten hieman olimme 30 minuutin aikataulua jäljessä. Loppupuoliskolla ei tapahtunut hyytymistä, mutta ei myöskään merkittävää vauhdin lisäystä, joten maaliin tulin ajassa 30.09 sijoituksen ollessa 14. Tulos ja tuntuma juoksuun oli merkittävästi parempi kuin Armaghissa 2.5 viikkoa aiemmin, mutta toiveissa oli rahtusen kovempi aika. Siihen ei vielä nyt ollut rahkeita, mutta otetaan tämäkin nyt hyvänä harjoituksena. Syksyn todella pitkä harjoitustauko vei kunnon melko pohjalukemiin ja näyttääkin kestävän yllättävän pitkään päästä takaisin kuntoon. Suunta on kuitenkin oikea ja nyt tarvitaan vain lisää hyviä harjoitusviikkoja alle.

Nyt kun on muutaman kisan verran nähnyt brittiläisten kilpailutouhua, voi vain todeta, että he osaavat juosta tiellä kovaa. Sen verran tein tilastotutkimusta, että monilla juoksijoista maantie-ennätykset saattavat olla jopa parempia kuin heidän ratatuloksensa. Kertooko se siitä, että he eivät juuri radalla kilpaile vai että he ovat muuten vain suhteessa parempia tiejuoksijoita. Joka tapauksessa heidän lähestymistapansa kilpailuihin poikkeaa selvästi vaikkapa meidän Suomen vastaavasta, jossa kaikki harjoittelu tähtää lähinnä kesän ratakauteen. Ei ole todellakaan ihme, että britit pärjäävät hyvin maastojuoksun arvokisoissa ja nyt heiltä on putkahanut maantienkin puolelle kovia tekijöitä! Meillä Suomessa toki rasitteena näiden kilpailuiden järjestämiseksi on kylmä ja luminen talvi, jolloin tiellä tai maastossa ei juurikaan ole mahdollisuuksia juosta kilpaa. Onneksi jos kilpailuhammasta alkaa kolottamaan, niin ei tarvitse kuin ottaa lentokone alle ja lennähtää muutama tunti etelän suuntaan. Itselläni on ollut monena syksynä ja keväänä ollut tarkoitus tiellä ja maastossa kilpailla aktiivisesti, mutta erinäiset vaivat ovat nämä suunnitelmat lopulta vesittäneet. Lopputulemana on näin ollen ollut, että kilpailukauteni on typistynyt vain kesään.

2 thoughts on “Eurooppaa ristiin rastiin

  1. Morjesta Arttu! Mukavalta näyttää tilanteesi hankalan syksysi jälkeen. Tästä on hyvä trimmata tuloskuntoa kohti kevättä ja kesää. Terv. Matti Halmeaho

    1. Tere! Tilanne näyttää ihan kivalle, ei muuta kuin lisää treeniä ja kohti kisoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.