Mietteitä kesän ensimmäisen puoliskon tapahtumista

Kauden 2018 päätähtäin, Berliinin EM-kilpailut, ovat takanapäin. Nyt on aika siis jonkinlaisen välitilinpäätöksen, vaikka kausi tulee näillä näkymin jatkumaan vielä pitkälle syksyyn. Kesä 2018 on tarjonnut ylä- ja alamäkiä, kuten urheiluun yleensä tahtoo kuuluakin. Haluaisin nostaa muutamia näistä tässä blogitekstissä esille.

Mennään ensimmäiseksi toukokuuhun, jolloin oli ehdottomasti yksi kesän kohokohdista; 10 000 metrin Eurooppa Cup Lontoossa. Tässä kyseisessä kilpailussa rikoin EM-kilpailuihin vaadittavan tulosrajan ajalla 28.48,43. Ennätykseni parani noin 26 sekuntia, ja alitti kisarajan 28.55 reilulla seitsemällä sekunnilla.

Eurooppa Cup järjestettiin tänä vuonna ”Night of 10 000m PB’s” -nimisen tapahtuman yhteydessä Lontoon Parliament Hillin kentällä. Ennakko-odotukset tapahtuman suhteen olivat jo korkealla, sillä aiempina vuosina meininki oli videoista ja kuvista päätellen ollut mahtava! Taka- ja etusuoralle oli pystytetty kaljateltat, joiden läpi kilpailijat juoksivat, samalla kun yleisö sai nauttia siellä virvokkeista. Kaarteissa katsojat olivat myös aivan juoksijoiden ”iholla”, sillä he pääsivät seuraamaan kisaa kolmosradalta. Tunnelma kilpailun aikana oli korviahuumaava ja olosuhteet olivat miesten A-erän aikaan lähellä täydellistä, Lontoon pimenevässä illassa. Juoksu meni itseltäni jonkinlaisessa hurmiossa, ja tilanne oli ns. ”hallussa” koko matkan ajan EM-rajan suhteen. Mitäpä sitä muuta toteamaan kuin että fiilis maalissa oli huikea! Pitkän työn ja satsauksen tulos palkittiin vihdoinkin arvokisapaikalla.

Minun puolestani kympin Eurooppa Cup voitaisiin järjestää Lontoossa vaikka joka vuosi. Jos en käsittänyt väärin, niin seuraavat pari vuotta siellä tullaankin tapahtuma järjestämään. Näiden seuraavien vuosien aikana muilla mailla olisi oiva mahdollisuus ottaa oppia kisajärjestelyistä. Tällä tavoin samanlainen spektaakkeli voitaisiin järjestää muuallakin. Minun mielestäni aiempien vuosien ”keskellä ei-mitään” järjestettyihin Eurooppa Cup -kilpailuihin ei ole enää tämän jälkeen paluuta. Tällä tarkoitan sitä, että edellisvuosien cupit on järjestetty mm. sellaisissa maissa kuin Valko-Venäjä, Makedonia ja Turkki. Olosuhteet kovien tuloksien tekoon ovat olleet myös kehnot, sillä kilpailut on käyty yleensä keskellä päivää, kuumissa olosuhteissa. ”Lontoon mallista” voitaisiin ottaa oppia myös meillä Suomessa, ja miksei voitaisi harkita jopa Eurooppa Cupin järjestämistä joskus tulevaisuudessa. Mikä olisikaan sen parempi tapa herätellä kotimaista 10 000 metrin juoksukulttuuria kuin Lontoo-henkinen tapahtuma esimerkiksi toukokuisena kevätiltana!

Toisena positiivisena kokemuksena nostan ehdottomasti kesän toisen reissuni Iso-Britanniaan. Tämä tapahtui Juhannuksen pyhinä, ja paikkana oli Loughborough. Lontoon kisan takia missasin touko-kesäkuun vaihteen Oordegemin loistavan kilpailun, joten oli etsittävä kesäkuulle vaihtoehtoisia mahdollisuuksia juosta 5000 metriä. Ensimmäinen mahdollisuus löytyi Hollannin Nijmegenistä kuun alussa, mutta siellä viivyin radalla yli 14 minuuttia. Se viikko oli minulle kesän vaikeimpia, sillä muutama päivä ennen tätä sammuin Turun Paavo Nurmi Gamesien tonnivitosella. Usko omaan tekemiseen meinasi hieman horjua ja ”flashbackit” viime kesän vaikeuksista tulivat mieleeni, mutta onneksi tästä kurssi lähti kuitenkin parempaan suuntaan. 

Toinen vitosen yritys kesäkuulle löytyi siis British Milers Clubin Loughboroughin osakilpailusta. Juhannuskelit olivat tällä kertaa Briteissä huomattavasti lämpimämmät ja vähäsateisemmat kuin kotimaassa, joten sen puolesta olin oikeassa paikassa. Kuten jo mainitsin, luotto omaan tekemiseen oli erittäin epävarmalla pohjalla parin alakanttiin menneen kisan jäljiltä. Lisäksi ilmassa oli lämpimien kelien johdosta runsaasti siitepölyä, joka teki olotilasta tukkoisen. Juhannuspäivän kilpailu meni kuitenkin ”pelättyä” paremmin, ja kirjasin uudeksi vitosen ennätyksekseni ajan 13.46,75. Parannusta aiempaan pari vuotta vanhaan noteeraukseen tuli noin kuusi sekuntia. Juoksu antoi mukavan itseluottamusbuustin, ja tämän johdosta saatoin lähteä luottavaisin mielin kesä-heinäkuun vaihteessa 2.5 viikon mittaiselle leirille Sveitsin St. Moritziin.

St. Moritzin leiri meni erinomaisesti, ja teinkin erittäin laadukkaita harjoituksia ennen EM-Berliiniä. Treeniseuraa sain norjalaisista juoksijoista, joten yksin ei siellä tarvinnut harjoitella. Puitteet St. Moritzissa olivat kohdillaan, ja moni eurooppalainen sekä muualta tuleva juoksija oli valinnut samaisen paikan leirikohteekseen ennen kesän pääkilpailujaan. Vuoristossa vältyin suurimmalta osalta heinäkuun helteistä, jotka jouduin vielä tosin kohtaamaan kotimaahan palatessani. Se oli näin jälkikäteen ajateltuna elintärkeää ennen Berliiniä, sillä siellä oli edessä vieläkin tukalammat olosuhteet.

St. Moritzista lensin siis suoraan Jyväskylään Kalevan Kisoihin, jossa juoksin lauantaina 5000 metriä. Jalka oli kisassa ”syönnillään”, ja ratkaisin kisan suhteellisen varhaisessa vaiheessa. Saaliina oli näin ollen kolmas yleisen sarjan Suomen mestaruuteni, ja ensimmäinen kyseisellä matkalla. Monella jätkällä oli toki torstain hellekymppi jo alla, joten he antoivat sen verran tasoitusta minulle. Mukava on kyllä ollut nähdä positiivia välähdyksiä miesten pitkien matkojen puolella. Toivotaan nyt, että miehet pysyvät terveiden kirjoissa, niin tulevaisuus näyttää huomattavasti valoisammalta!

Päätän tämänkertaisen tekstin tähän, koska muuten se venyisi liian pitkäksi. Jatkan ensi kerralla Berliinin EM-kilpailuista sekä loppukesän muista starteista, joita on vielä muutama jäljellä. Ensi kerralla valotan myös syksyn suunnitelmia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.