Katsaus syksyyn

Tervehdys! Katsastetaanpa mitä tässä on viime aikoina tapahtunut urheiluiden saralla. Kuten monet teistä sattuivat huomaamaan, kesän kisakauden jouduin lopettelemaan jälleen kerran hieman liian aikaisin. Koko alkukesän vaivanneiden terveydellisten ongelmien jälkeen juoksu alkoi elokuun puolenvälin jälkeen jo toimimaan aavistuksen paremmin. Sitten kuitenkin kohtalo puuttui jälleen kerran peliin. Valmentajani Tuomo oli saapunut Ouluun (onneksi ei aivan pelkästään tämän takia) katsomaan rataharjoitustani, jossa koitettiin kaivaa jonkinlaista virettä esille edessä häämöttävään Ruotsi-otteluun. Kuinka ollakaan, koipi teki omat johtopäätöksensä asiasta ja sanoi sopimuksensa irti kesken kyseisen harjoituksen. Kannatti tulla katsomaan treeniä 400 kilometriä suuntaansa vai mitä! Edessä oli siis telakoituminen viime vuoden elokuun tapaan ja game over kauden 2017 osalta.

Vaivan kohteena oli oikean jalkaterän veneluu. Veneluu oli siitä ikävä paikka vammalle, sillä se on sijainnistaan johtuen hieman huono paranemaan. Tämä johtuu siitä, että luontainen verenkierto alueella on heikkoa ja sitä myöten se hidastaa luun paranemisprosessia. Reilun parin kuukauden lorvailun ja korvaavien harjoitteiden jälkeen olen tekemässä paluuta juoksun pariin. Kovin varovaisena on saanut olla, ja välillä olen joutunutkin antamaan hieman siimaa jalalle ”sovun” säilyttämiseksi. Uima-altaassa ja kuntosalin kuntopyörän päällä vietettyjen tuntien jälkeen on kuitenkin ollut huojentavaa päästä harrastamaan hieman ulkoliikuntaa, vaikka ei se alkuun mitään nautintoa ole ollutkaan. Olen saanut taas todeta sen, että eihän muilla lajeilla hirveästi ole suoranaista tekemistä juoksun kanssa. Alku on aina yhtä tervan juontia, oletpa tehnyt korvaavaa harjoittelua säntillisesti kaksi kertaa päivässä tai et. Toivon mukaan ahkera harjoittelu palkitaan pitkällä aikajänteellä ja kuntoon pääseminen nopeutuu verrattuna siihen, että olisin pari kuukautta maannut sohvan pohjalla.

Vuosi 2018 on ollut jo mielessä siitä saakka kun 2016 Amsterdamin EM-kilpailut jäivät välistä. On siis EM-kisavuosi, ja eurooppalaiselle kestävyysjuoksijalle se merkitsee mahdollisuutta kilpailla maanosan parhaita juoksijoita vastaan ilman afrikkalaisia kilpakumppaneita (ai niin, onhan niitä nykyään näissäkin kisoissa…). EM-kilpailut järjestetään siis ensi kesänä Berliinissä, ja sinne pääsyä tavoittelen tosissani. 10 000 metrillä se vaatisi 20 sekunnin ennätysparannusta, rajan ollessa 28.55. Vitosella raja on 13.42, joka ei sekään aivan mahdottomuus ole. Mielestäni kympin raja on minulle enemmän kuin realismia. Tämä vaatii toki sen, että kaikki natsaisi kohdalleen jossain noista harvoista mahdollisista kisoista keväällä/alkukesästä. Terveenä pitäisi myös yrittää pysyä talvella ja keväällä.

Kuten olen jo muutamissa medioissa kuuluttanut, vuosi 2018 lienee viimeinen kausi jolloin pääpaino on kesän ratakisoissa. Kahtena edellisenä kautena kesä on päättynyt vaivoihin ennen aikojaan, joten täysimittaisen kauden läpivieminen tuntuu olevan minulle suhteellisen hankalaa. Katseet kääntyvät näin ollen maantien puolelle ja toivottavasti ensi syksynä voisin juosta debyyttini maratonilla. Tämän piti itse asiassa tapahtua jo tänä syksynä, mutta edellä mainittu vaiva vesitti nämä suunnitelmat. Itse olen sitä mieltä, että maratonille harjoittelu kaikesta brutaaliudestaan huolimatta sopii jaloilleni paremmin kuin jatkuva rataharjoittelu ja etenkin siellä kilpaileminen. Toivottavasti olen oikeassa tämän suhteen!

Tällaista tällä kertaa. Mukavaa syksyn jatkoa lukijoille!

-Arttu

Ps. Pitkäaikainen yhteistyöni Iivari Mononen Oy:n/ScanPole:n kanssa päättyi tähän kauteen ja haluan kiittää heitä siitä, että he ovat olleet tukemassa uraani jo monen vuoden ajan. Ilman tätä arvokasta tukea nuorella urheilijalla olisi monet leirit ja hieronnat jääneet tekemättä. Suuri Kiitos!

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *