Kesäkausi avattu

Kesän ratakausi tuli polkaistua käyntiin pari viikkoa sitten Belgian Oordegemissa. Ennen tätä kipaisin edeltävänä viikonloppuna Oulussa Terwamaratonin kympin, jossa sain rikottua reittiennätyksen ajalla 30.26. Yksin juostessa tähänkin tulokseen sai tehdä yllättävän paljon töitä. Yleinen olotila oli tämän lisäksi jostain syystä väsynyt. Tätä samaa fiilistä jatkui myös Terwan jälkeisellä viikolla, joten ajatukset Belgian kisaan eivät olleet kovinkaan optimistiset. Omassa päässäni olin aiemmin kuvitellut pystyväni juoksemaan vitosen alle 13.50:n, mutta Oulun juoksu ja kisaa edeltävän viikon yleinen vire saivat tämän tavoitteen tuntumaan aika kaukaiselta haaveelta.

Olotila parani hieman viikon mittaan, mutta Brysselin koneeseen nousi mietteliäs juoksija. Belgiaan meitä lähti isompi porukka suomalaisia juoksijoita, joten yksin ei reissuun tarvinnut lähteä. Kohteessa odottivat hellekelit, mikä olikin pienimuotoinen shokki elimistölle Suomen kylmien kelien jälkeen. Onneksi kisat juostiin myöhään illalla jolloin lämpötila oli ehtinyt laskemaan jo siedettäviin lukemiin. Oma starttini oli lauantaina noin kello 23:n aikoihin. B-erään oli ahdettu 30 juoksijaa, joten ruuhkaa oli hieman ensimmäisillä kierroksilla. Jänis lähti kuitenkin sen verran vauhdikkaasti liikkeelle, että porukka asettui hyvin jonoon. Löysin oman paikkani joukon keskivaiheilta. Vauhti asettui hieman alle 14 minuutin loppuaikaan enteilevään kyytiin. Kuitenkin jo parin kilometrin juoksun jälkeen vauhti alkoi tehdä tehtävänsä, ja oli alettava tehdä tosissaan töitä. Yleensä tämä samanlainen fiilis tulee vasta 3-4 kilometrin välillä. Tässä vaiheessa tiesin jo, että tänään ei ehkä ole ennätyspäivä.

Kolmeen kilometriin tulin 8.20-25 väliin, joten vauhti ei kaikesta huolimatta paljoa pudonnut. Neljäs kilometri oli kuitenkin jälleen vaikea, ja kierrosajat putosivat jopa yli 70 sekunnin. Onneksi kisassa oli porukkaa sen verran, että selkiä oli tarjolla pitkin matkaa. Tämä auttoi taistelemaan viimeisellä kilometrillä, jossa sain taisteltua itseni sentään alle 14 minuutin. Tarkka aikani oli 13.59,23 ja sijoitus erässä 19. Ei tosiaankaan sitä mitä alunperin lähdin hakemaan, mutta viikon fiiliksiin nähden aika oli kuitenkin kelvollinen. Tämä oli toki vasta urani kolmas 14 minuutin alitus, eli eivät nämä tulokset ole minulle vielä täyttä arkipäivää.

Belgian jälkeen aloin harjoittelemaan seuraavia koitoksia kohti. Suunnitelmissa oli juosta 7. päivä 1500 metriä Puolassa, 12. päivä Paavo Nurmi Gamesissa 3000 metriä sekä 17. päivä 10 000 metriä Hollannin Leidenissä. Vireystila kisan jälkeen tuntui olevan taas normaali, joten se kohotti itseluottamusta. Viime viikon loppupuolella jalkaan ilmaantui kuitenkin pieniä tuntemuksia rataharjoituksen päätteeksi. Liekkö Suomen ”talvisilla” olosuhteilla yhdistettynä kovatehoiseen harjoitteluun ollut vaikutusta asiaan? Jouduin näin ollen ottamaan hieman jalkaa pois kaasulta ja viettämään pari päivää uimahallin puolella. Tämä johti nyt siihen, että Puolan sekä Turun kisa jäävät tällä erää välistä, sillä Hollannin kymppi on näistä ehdottomasti tärkein etappi. Tilanne jalan suhteen vaikuttaisi nyt olevan onneksi hyvä ja isommilta vahingoilta vältyttiin. Hollantiin lähden toiveena parannus huhtikuiseen Huelvan ennätysjuoksuun, eikä se 29 minuuttiakaan kovin kaukana enää olisi!

 

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *